Kumoan argumentointia homoliitoille

Twitterissä on näköjään menossa joukkolynkkaus toisin ajatteleville. Pakkohan tähän on puuttua.

Heti alkuun yleinen "argumentti" Iivari Käkelältä:

"Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole keneltäkään pois, mutta se voi tuoda monen elämään paljon lisää."

Kuules Iivari, kunpa asia olisikin noin yksinkertainen. Luuletko että asiasta olisi tällainen poru, jos olisi?

Ensinnäkin, mikä tahansa valinta on aina valinta johonkin ja valinta pois jostakin. Esim. kun naiset päästettiin armeijaan, oli se pois miehiltä, jotka halusivat harjoitella tappamista toisten miesten kanssa. Nyt seassa on naisiakin. Huomaatko Iivari, kokonaisuus muuttuu? Toinen esimerkki. Naispapit tulivat, koska se ei ollut pois keneltäkään... eihän? No miksipä sitten on lukuisia miespappeja, jotka joutuvat rukkaamaan kalenteriaan koska eivät voi vakaumuksensa mukaan työskennellä naispappien kanssa, rukkaamiseen jo itsessään kuluu aikaa ja työaika vähentyy. Mitä muuta tuo on kuin pois joltakin? Vastaavia esimerkkejä on helppo havainnoida tosielämästä. Nuo lienevät kuitenkin hyvin analogisia tämän asian kanssa.

Keneltä homoliitto sitten olisi pois? No, esim. minulta. Mielestäni avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto, johon minullakin on vielä optio. Jos homoliitto tulee, tämä optio poistuu koska avioliitto ei olisi tällöin enää yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. En voisi mennä enää naimisiin Suomessa, kuten ennen. Päivänselvästi siis pois minulta. Jos tilannetta ajatellaan laajemmin, homoliitto on pois yhteiskunnallisella tasolla ennen kaikkea lapsilta. Lasten turva vähentyy, mikä on taatusti pois aiemmasta. Asiantuntijathan ovat aivan selvästi sitä mieltä, että lapselle turvallisin ja paras vaihtoehto on ydinperhe, jossa on molempaa sukupuolta kun taas homoliitoissa ja suhteissa on jo lähtökohtaisesti hajonnut tilanne ilman ydintä (eivät voi lisääntyä keskenään). Homoliitto olisi myös pois esim. moniavioisten tasa-arvosta. He olisivat entistä tasa-arvottomampia. Lisää esimerkkejä voi keksiä ja tullaan näkemään jos/kun yhteiskunnallinen ydinmalli muuttuu.

Nimimerkki JT twiittaa: "Nykyinen avioliittolaki EI OLE tasa-arvoinen ja rikkoo ihmisoikeuksia."

Perustelut väittämille unohtuivat näköjään pois. Miksi ja miksi? Tasa-arvo on aivan kuten se määritellään. Homoavioliiton jälkeenkään tilanne ei olisi tasa-arvoinen ihan samalla logiikalla koska moniavioiset jäisivät rannalle. Homojen oikeus avioliittoon taas ei ole minkäänlainen universaali ihmisoikeus. Missään ei ole sellaista julistettu. Vanha YK:n ihmisoikeusjulistuskin viittaa selkeästi naisten ja miesten oikeuksiin, ei homojen. Mikäli kyseessä olisi ihmisoikeus, olisi yhtä lailla minullakin esim. ihmisoikeus lentää hornetilla, tai ylipäänsä mitä vaan mikä erottaa minut joistakin muista ja rajoittaa vapauksiani. Tästähän tässä onkin kyse: minäminäoikeuksista vailla mielekästä kokonaiskuvaa. Lentävistä iskuhokemista vailla järkiperusteluja.

Finnmatkat twiittaa: "Rakkaudella ei ole rajoja!"

Ahaa. Pedofiilien oikeudet? No, jos pysyttelemme aikuisten ja ns. oikeustoimikelpoisten keskinäisessä maailmassa, mihin  jälleen unohtui moniavioisten rakkaus? Entä vaikkapa ystävien, mikseivät he pääse naimisiin keskenään? Miksi rajoittaa avioliitto romanttisiin suhteisiin kerran rakkaus ei tunne rajoja... Ehkäpä Finnmatkat twiittaa näistä uudestaan.

sakri pölönen twiittaa: "Tasa-arvoinen avioliittolaki on jotenkin niin basic juttu, että päätä särkee kun siitä pitää vielä vääntää kättä Suomen kaltaisessa maassa."

Aha. Perustelut jäivät tästäkin täysin pois, mutta koitetaan. Tämä jotenkin niin basic juttu oli täysin kuvittelemattomissa vielä 90-luvulla, mutta tarkastellaan. Ilmeisesti maailma on siis muuttunut. Tilastohan sen sanookin... Homoavioliitto on wikipedian mukaan ainakin osin laillinen kaikkiaan 19 maassa. Maailmassa on kaikkiaan tällä hetkellä 196 maata. Siis hädin tuskin 10% maailman maista tunnustaa homoliiton! Asiahan on siis silti täysin basic... "Suomen kaltainen maa" -ilmaus taitaa osua kyllä aika nappiin. Tasa-arvodogman luvatussa maassa tämä tosiaan on jo pieni erikoisuus.

Ehkäpä tämä tältä erää. Satoja ellei tuhansia twiittejä lisää, joista valtaosa täysin vailla perusteluja tai ylipäänsä minkäänlaista järjellistä argumentointia. Homoliitto on tunneasia vailla ihmiskunnan järkeä.

Valtakunnan ykkösfetissi

Homot, nuo vähemmistöjen aateliset. Arvioiden mukaan, kenties 0.7% suomalaisista.

25 vuotta sitten juuri kukaan puhunut homoista. Vain neljännesvuosisadassa yhteiskunta on mennyt sekaisin.

Natseilla juutalaiset, suvakeilla homot.

Paljastuksia homopropagandasta, osa 1

Älykkäisiin silmiini on osunut taas vaihteeksi viime aikoina sen verran ilmeisesti ns. homosaatioon liittyvää propagandistista materiaalia, että pakkohan sitä on avata ja sen luonne paljastaa kun se on sisään piilotettu.

Esimerkki 1.

Näissä maissa samaa sukupuolta olevat voivat avioitua – liittyykö Suomi joukkoon?

YLE:n sivuilta löytyneessä jutussa esitellään ne maat, joissa homoliitto on voimassa ja tämän jälkeen kysymys vain toisesta lähtökohdasta. Vrt. "Näissä maissa homoliittoa ei ole, pysyykö Suomi joukossa?" 

Jutussa esitellään myös kartta, jonka maailma on erikoisen kapea. Pois ovat jääneet maanosista isoin Aasia, sekä Oseania (pl. Uusi-Seelanti, jossa homoliitto sattumoisin on voimassa), Venäjä kuin myös arabimaatkin. Tämän yksipuolisemmaksi ei propaganda juuri mene. 

Sitaatti jutusta:

Toivolan mielestä on tärkeää, että yritykset ja yhteisöt tuovat arvonsa esiin aiempaa selvemmin.

– Varsinkin nuoret kokevat työnhaussa entistä tärkeämmäksi yritysten arvot ja sen, että yritys ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, Toivola arvioi.

Toivola puhuu arvojen tärkeydestä muttei näytä ymmärtävän ollenkaan sitä, että niitä on erilaisia mikä johtaa kyseisellä logiikalla eristämiseen. Ts.: jos et ole kanssamme samaa mieltä, eroa yhteisöstämme. Koska mielipide kerran on yhteisön. Jaetaanko jatkossa siis työpaikatkin yksilöiden edustamien mielipiteiden perusteella? Tämä on ilmeisesti Toivolan mielestä tasa-arvoista. 

Esimerkki 2.

Vihreä Lilja Tamminen arvostelee blogissaan Tapio Puolimatkan asiantuntijalausuntoa. Sitaatti liittyen homovanhempia koskeneiden tutkimusten otoskokoihin: 

Otosten pienuuteen vaikuttaa homovanhempien määrän vähäisyys ja kenties otantojen suppeuteen se, että homovanhemmuus ihan lisääntymisteknisistä syistä painottuu  suunniteltuihin lapsiin ja hyvin toimeentuleviin perheisiin, päinvastoin kuin heterovanhemmilla, jossa keskiarvo on selvästi huonompi. Kyseessä ei siis välttämättä ole viallinen otanta, vaan tutkittavan populaation ominaisuus. 

Tamminen siis päättelee, että otannan määrällinen laaduttomuus on ok, koska tutkittavien joukko on joka tapauksessa niin pieni. Eipä ole oikein tarvetta lukea tuota kehäpäätelmää pitemmälle. 

Punaisen patin päivä

Nyt se taas on se aika vuodesta, kun joukolla kaikki yhdessä pelastetaan kehitysmaiden lapset. Tänään.

Soitetaan ja lauletaan, syytetään ja autetaan. Riehutaan ja kohkataan, hyvyydestä hohdetaan.

Nälkää näkeviä on niin monia miljoonia. Pari kymppiä vuodessa ja jo helpottaa. Syntyvyyskin kehittyy ja kansakunnat kasvavat.

Kuka auttaisi meitä tekopyhyyden apostoleja käsittämään, tätä kokonaisuuden kammotusta. Kehityksen hankalia yksityiskohtia.

Onko niin, että tulevaisuuden lapset meitä kiittävät, keskellä heille tuomitsemiamme sairauksia ja kurjuuksia.

Nautitaan ja viihdytään kaikki, pää punaisena kun raha lentää toiselle puolelle maailmaa pelastuksen kera. Kuka tässä enää Jeesusta tarvitsee.

Pidetään samalla aivan hirveästi hauskaa, ettei tästä mitään hankalan vakavaa asiaa tarvitse tulla.

Lisäksi jokaisesta hulluakin hullummasta tempauksesta vilahtaa taikavoimia osattomille kurjille.

P.S. Noita söin 2 kappaletta, peräkkäisinä päivinä. Voin pahoin jo hyvissä ajoin ennen showta.

En osaa kirjoittaa, tai lukea

Kun luen muiden kirjoituksia (netistä), korjailen niitä mielessäni. Kun luen omia kirjoituksiani, en pidä niistä.
Koska olen kuitenkin utelias, luen lisää. Koska omaan lisäksi sietokyvyn, kirjoitan lisää.
Muiden blogit ovat hienompia. Mutta minä olen askeetikko.
Muiden blogit ovat suositumpia. Mutta minä tykkään erottua.

Ehkä tilasto kertoo totuuden.

Statistiikkaa

Sijoitus luetuimmat-listalla	4800 (laskenut sijalta 4796)
Tilaajia	0
Lukijoita viikossa	0
Kuumuus	0.0°

Kerjäläinen

Ehkä Jumalakin pelaa taroteilla. Minua tämä kuitenkin jäi nyt vähän vaivaamaan. Ei sitä ihan joka ilta saa kerjäläistä vieraakseen, ja sitten on niin lattea että antaa vain rahaa palkaksi. Vituttaa suoraan sanoen.

Olinko minä jotakin kerjäämässä, kun vein siskolleni suklaita syntymäpäivälahjaksi - tosin päivää liian aikaisin. Kestihän se vähän kauemmin mutta minuun suhtauduttiin tylymmin kuin itse tuntemattomaani. Tästä muutamaa viikkoa aikaisemmin olivat itse tulleet pyytämättä katsomaan kämppääni, eli kerjäämään vertailulleen lisäpontta. Etuajassa sekin kun mies oli käynyt jo aiemmin samana päivänä joten oletin että tulevat myöhemmin. Mutta aliarvioin toki kateuden mahdin ja kerjäsin täten sitä itse. Lempisiskoni. 

Vähän minä lopulta kerjään, paitsi liikaa. Riittävästi lämpöä, ymmärrystä ja kohtaloni hyväksymistä. Mutta idiootti vain on sellainen. Hyväntahtoinen hölmö. Sellainen, joka tykkää facebookissakin kaiken maailman - toki hyvännäköisistä ja hymyilevistä - naisista. Ollen samalla kihloissa samanlaisen - toki erityisen - kanssa. Puhdasta hyväntahtoisuutta, joka musertuu maailman ahdasmielisyyden muuriin. Ei se minun tyttöystävääni niinkään kosketa. Hän kun kamppailee lähinnä Äiti Amman kanssa ymmärtämisen jalossa taidossa. Aivan poikkeuksellinen talentti. Mutta kun muut kateelliset (sattumaltako juuri ne, joista tykkäilen vähemmän) valittavat. Valittavat kääntäen valituksensa ihmettelyksi tyttöystävälleni. Jotain täytyy olla pielessä, kun joku tykkää niin monista eri ihmisistä. Ilmiselvästi kaikkien niiden perässä. Olen kyllä hölmö, kun tällaista sallin tytölleni. Se jääköön syyllisyydekseni. Ehkä vain Jumala voikin rakastaa kaikkia kauniisti. 

Enhän minä osaa. En vain osaa suhtautua. Kun pikkusiskonikin chattaa missä nykyään olen. "Missä sinä vaikutat nykyisin?" Eikö ole jo tunnustus sinänsä. Kun ethän sinä tiedä. Ja kuitenkin uteliaisuus pakottaa kysymään, että missä ja mitä teen. Oletko nyt jotain, jos teet jotain jossain. En ole tekemisissä kanssasi, mutta voisit joskus kertoa. Enhän minä kerjää sukuriitoja, mutta alan käsittää niitä yhä enemmän. Toissa kesänä tämä ihastuttava ja menestynyt tyttösisareni kutsui mukaansa juhannusmökille, vähän myöhemmin minua hävetäkseen ja vältelläkseen kavereidensa seurassa. Jumala ymmärtäköön minua, kun tunnen siitä kiitollisuutta jonkinlaisen halveksunnan kera. 

Eihän täällä joka päivä käydä, joten jo ovikello herätti uteliaisuuteni. Ehkäpä siitä johtunut aavistuksenomainen pelkotila aiheutti sen, ettei käynyt ennen oven kiinni naksahdusta mielessäkään ruokatarjoilu. Niin yksinkertaista mutta ennenkokematonta! Eihän me täällä Suomessa ruokaa jaeta. Tai järjestykää ainakin jonoon nyt ensin. No minua tämä mielikuvituksettomuus kuitenkin hävetti. En tosin kehdannut ostaa sitä posliinienkeliäkään kun olisi maksanut vitosen enemmän, joten annoin kympin vaivanpalkaksi. Löysin sitä ennen pari parikymppistä mutten kehdannut. Olisin vain kerjännyt jonninjoutavaa katumusta ja jossittelua, kun se tuntui niin isolta summalta. Täytyyhän se tietysti myöntää, kuten teinkin, että jos puolalaismummo olisi jättänyt epäaidon sairauskertomuksen pois ja ollut paria vuosikymmentä nuorempi, olisi tarjoilu luultavasti pompannut mieleeni aivan tuosta vain. No enhän minä häntä syytä. 

En minä paljoa kerjää, kuin aitoja hetkiä. Kuka sitä uskoisi, kun kertoisin että mieleni teki myös vaihtaa osia. Minähän tuonne ulos kuuluisin, nuorehkona miespuolisena ja vielä suomalaisena. Tokaisinkin lämpimästi hymyilleelle mummolle ulkona olevan kylmä. Olin tosin t-paidassa ja hän talvisessa pusakassa. 

Niin loppui facebookissa makoilu. Seura tekee kaltaisekseen, joten parempi välttää seuraa. Kuten niitä englantilaisia kusipääturisteja, jotka reagoivat kävelykadulla suorittamaani baarien (ja tyttöjen) kuvailuuni. Vain siitä syystä, että tyttöystäväni kulki edellä. Ehkä eivät olleet kuulleet ettei Suomessa ole tyttöbaareja. Mikäli olisin kuvaamiseltani ehtinyt, olisin toki huomauttanut että he kulkivat siellä sentään keskenään. Hävetkööt sitä myös keskenään. Tuskin edes tarjoavat tytölleen piirakkaa jälkikäteen, kuten itse Omaani lohdutin. No voin tietysti taas olla väärässä. Olivat paikalla humanitäärisistä seikkaperistä.

Tabulista

Mielivaltaisessa ilmestysjärjestyksessä 17. 10. 2014

Seksi
Rakkaus
Rasismi
Jumala
Laumasielu
Rappio
Huono taide
Mielipide
Eri-arvo
Totuus

Luonnoton seksi

Aikamme tähdet ja ihailun kohteet. Pornonaiset, etupanssareilla varustetut, takapuoliaan raahaavat silikonihuulet.

Seksi on luonnollista. Seksi on normaalia. Seksi on tervettä. Seksi on in. Seksistä pitää nauttia.

Tämä 18 ikävuoden jälkeen. Otathan autosikin tehokäyttöön.

16-vuotias, et joudu vielä vankilaan. Jopa viranomainen myöntää vaginan olemassaolon keskiteineillä.

Sata vuotta sitten naitiin kymmenvuotiaita serkuksia. Kissat synnyttävät poikasiaan ensimmäisinä elinvuosinaan.

Ainakin aikoinaan, psykologian opuksissa kerrottiin ihmisen seksuaalisuuden alkavan juuri syntymästä, ellei peräti jo kohdusta. Luultavasti poistettu nämä tiedot sittemmin ja korvattu jollain toisella selitysmallilla.

Ihmislapsi on seksiolento. Tällainen lieneisi uutisena sellaisenaan kelpaava huomisaamun lööppiaihioon.

Kirjoitin tähän nyt muutakin, paljon henkilökohtaisempaa. Vituttaa, kun jouduin sen poistamaan. En nimittäin halua elämääni yhtään tekopyhää suvaitsevaista joka luulee olevansa jonkin elämää suuremman perässä. Mutta vielä vähän lisää aiheesta. Näistä nykyidiooteista, jotka luulevat että seksi syntyy hetkessä.

Tv:ssä jahdataan irvokkaalla huolestuneisuudella "saalistajia" ja eritoten julkkiksia. Minua tämä tällainen paitsi huvittaa myös ällöttää. Totuuden peitto tuomaripelillä siis. Käytännössä luonnon rajahan menee sukukypsyydessä. Muu on makuasiaa yms. Itse en enää teineihinkään koskisi, koska verenpaineeni on nyt normaali. Mutta kertoisiko joku viisas sen totuusrajan jota ei voi ylittää. Suuri osa ihmisistä ei muuten ole ikinä elämässään valmiita saatika kypsiä minkäänlaisiin seksuaaliparisuhteisiin. Luoja heiltä varjelkoon!

Miten tämän nyt paremmin sanoisi. On niin sairas tabu nieltäväksi etten ehkä edes pysty.

No seksi on aina luonnotonta ihmiselle. Tätä pelkoa ja ahdistustaan hän koittaa polttaa noitarovioissaan.

Mutta kuka ryhtyisi seksuaaliväärinkäytön oikeusasiamieheksi?

Pakkohan se on se raja maahan piirtää. Käsi totuudella ja se maan lapsia suojelkoot.

Analysoin suomalaista tv-huumoria

Eli uutislähetyksellä mennään. Itse uutiset, joita lähetykseen on valikoitu, ovatkin sitten ihmeellisen pikkumaisia. Yksityiskohtainen detalji sieltä ja täältä, yleensä kuin tiedelehdestä poimittuja. Näistä sitten kansalaiset antavat vastauksensa asteikolla hyvä - huono. Yksioikoista aivan kuten kuuluukin. Itse lähetys on erikoinen yhdistelmä jonkinlaista raatia ensin mieleen tulleista julkisuuden henkilöistä ja jonkun näistä aina välillä ääneen sanotusta pääsääntöisesti huonoa makua edustavasta tölväisystä. Studio nauraa väliin (hyvin todennäköisesti lampun tai lapun avustuksella, jotta saavat ajoituksen oikeaksi).

Raadin, tai myös paneeliksi kutsutun (eikö paneeli ole lähinnä asialliseen yhteyteen liitetty termi?) puheenjohtaja on kouvolalainen, sliipatun pikkugangsterin oloinen selventäjän roolissa toimiva kynänpyörittäjä. Hän ei saa sanoa mitään kovin hauskaa eli lyöntilinjaa koska muuten menevät roolit sekaisin. Nenän päälle lisätyt trendilasit panevat ihmettelemään oliko tässä tärkeämpää vitsailu vai itsenarsismi. Lasien tyyli toki kopioitu suoraan useiden eri uutistenlukijoiden vastaavasta, häiritsevän törkeää korostavuutta.

Muut jäsenet ovat muusikko, muusikko, näyttelijä, kirjailija, kirjailija, koomikko (!). Nykyään siis kaikki noista ovat ilmeisen päteviä kertomaan hauskoja juttuja aiheesta kuin aiheesta. Eivätkö kirjailijat enää kirjoita kirjoja vai onko niissäkin vitsintynkää toisensa perään? Mikä tekee näyttelijästä hauskan? Onko studiossa näyttelijä per se vai ihminen jonka ammatti on näyttelijä? Entä miksi muusikko on siellä jos ei mitään soita? Saatika kun heitä on vielä useampikin.

Netissä seuraajat kehuvat sarjaa toinen toistaan eri syistä, vaikka välillä löytyy yksittäisiä huonouksia eli ihmisiä joiden huumorintaju ei kohtaa omaa, edustaa ohjelma monille tämän ajan parasta. Onhan se pirun ikävää kun on ihmisiä jotka ovat vieläpä erikseen julkisuudesta tuttuja eivätkä naurata vaikka siitä on maksettu.

Ohjelma on suunnattu individualistille joka kaipaa kopioiduille oivalluksillensa naureskelua. Itse olen sen verran omaperäinen että tykkään nauraa sitten kun. En aina välttämättä kello kymmenen jälkeen johtajalle.

Goebbels on jälleen oikeassa

Meille valehdellaan, ja isosti. Niin isosti, ettei suurin osa sitä enää turtumukseltaan huomaa, tai välitä. Muutama karu esimerkki. Liittyvät vahvasti propagandaan.

http://www.hs.fi/nyt/a1305883311351

"12-vuotias norjalaistyttö nai 37-vuotiaan - ellei joku vastusta"

Itse jutussa paljastuu nopeasti kyseessä olevan huijauksen, eräänlaisen peitellyn leikin. Otsikko kertoo toista. Täyttä roskaa oleva juttu tuskin edistää lapsimorsianten tai kenenkään muun asiaa. "Ellei joku vastusta." Chuck Norrisko? Individualismia par excellence.

Iltapäivälehtien, joihin toki hesari ja ylen nettisivutkin jo lukeutuvat, sivuilta ei esimerkkejä viitsi edes hakea.

"Onko sinulla liian suuri asuntolaina? Nämä ovat vaaran merkit."

Tuosta jutusta ei tarvitse lukea riviäkään, kun sen voi jo tunnistaa valheeksi (taas) otsikosta. Asuntolaina voi siis olla liian iso... mutta tietyin kriteerein. Ei siis niin, että laina itsessään olisi liian iso. Ja taas ihmisiä vedätetään.

hesarin (sic) mielipidemania on saavuttanut jo aikaa sitten sellaiset mittasuhteet, että toimii yhtenä hyvänä esimerkkinä Valheesta. Ihmisille ei enää uppoa ylhäältä-alas jaettu propaganda (tätähän osataan hienosti varoa), jolloin keinoksi otetaan paljon luonnollisempi, sanotaan vaikka "tasa-arvoinen propaganda". Kun kaveri sen kertoo... Toimittajat ovat lisäksi, jostakin syystä, yleisesti keskimääräisen ihmisen yläpuolella asiantuntijuudessa. Toimittajiahan näkee kertomassa painavan mielipiteensä nykyään milloin missä. Kun hesarin toimittaja kertoo (ainakin printtimusteen verran) painavan mielipiteensä esim. ihmissuhdeasioiden tietystä asianhaarasta, niin mikä ettei.

Televisiossa pyörii jälleen enenevissä määrin ihmisiä, joiden päihin on kasvanut punainen patti. Tämä liittyy jotenkin Afrikassa kuoleviin lapsikohtaloihin. Lisäksi sinä voit auttaa hankkimalla itsellesi patin lisäksi omantunnon ja välittämällä naapurisi sijaan afrikkalaisesta... koska... kohta on taas punaisen patin päivä.

Frankfurtin messujen johtaja: "Suomen saama julkisuus ennennäkemätöntä"

Julkinen kirja on parempi kirja. Jotenkin luettavampi. Mielenkiintoisempi. Parempi. Menestyksekkäämpi... Jostain syystä kirjamessuihin liittyvissä haastatteluissa ei juuri sanallakaan sivuta itse kirjojen sisältöä. Ennen vanhaan puhuttiin laadusta. Suomalainen kirjallisuus on hienoa, koska sitä esitellään ja sitä ostetaan. Kohta kun iltapäivälehdetkin lähtevät paperiprintistä, niitä aletaan varmaan painaakin kirjoina. Menestystarina. 

Keskustelusta

Minä olin itsekin ujo poika. Eli en käytännössä pitänyt keskustelusta, koska se altisti ujouteni näkyvyydelle.
Koulussa kuitenkin opin, että keskusteleminen on tärkeää. Se on a) sosiaalista b) sivistynyttä c) normaali tapa toimia ihmisten kesken.

Sitten opin, että keskustelua ei ole olemassa. Viittaukset olivatkin olleet vain tunkkaisen ilman viuhtomista.

Ihmiset eivät oikeasti keskustele. Ehkä poikkeuksia on, älykkäämpiä, uteliaampia, sopeutuvaisempia, näillä ei kuitenkaan ole käytännössä mitään väliä, koska he muodostavat vain osajoukon, joka yleisesti "keskustelee" itsekin vain samanlaistensa kanssa.

Minua havainto järkytti kovasti, ja ehkä siksikin vei vuosia pystyä se havaitsemaan. Nyt on paremmin, koska omaan täyden kontrollin sanomisiin ja pitkälti kaikkeen kanssakäymiseen, koska... kukaanhan ei kuitenkaan keskustele mikä olisi edellytys ideatason jonkinlaiselle myönnytykselle. Tämä lienee yksi aika olennainen kehityspiirre esim. terroristien kehityskaaressa. Koska ette keskustele, niin en sitten minäkään.

Internetissä olen ollut aktiivisena ainakin kahdella suomalaisittain isolla keskustelufoorumilla. Toiselta lähdin pois jo vuosia sitten. Kuvio meni niin, että olin ensin seurannut kyseisen palstan keskusteluja vuosia, ja pitänyt (palstan aihepiiristä johtuen) paikkaa melko älyllisenä ja siis stimuloivana. Rekisteröidyttyäni todellisuus tuntui kuin muuttuneen pelkästään omasta läsnäolostani. Joko näin, tai sitten olin tehnyt virhearvion. Aloin olemaan hyvin aktiivinen palstalla, ja keskustelemaan, mikä oli sinällään nähtävästi aivan liikaa. Haastoin aiheessa kuin aiheessa (aina asiallisesti, korkeintaan lievästi vastanaljaillen), kirjoitin aina uutta lisäten lukien aiemmat viestit huolella ajatuksella ja oman panokseni ajan kanssa lisäten. Mikä oli reaktio? Painu helvettiin, olet dorka, olet väärässä, sinulla on huono huumorintaju, et ymmärrä. Olet väärässä paikassa. Tämä kaikki ilman perusteluja. Älysin toki lopulta laittaa pillit pussiin ja jättää idiootit paimentamaan keskenään. Siitähän palsta lähtikin pian laskusuuntaan ollen nykyään luokkaa säälittävä.

Toinen tapaus. Olin lukenut jo pitempään erästäkin viihdefoorumia, koska pidän elokuvista ja joistain tv-sarjoista ja näistä keskustelu on itseäni kuitenkin melko lähellä. Minua kuitenkin alkoi ärsyttämään tietty konventionaalisuus jota palstalla esiintyi, joten päätin viedä vähän erilaista näkemystä. Ensimmäisessä viestissäni ilmeisen virheellisesti kyseenalaistin näkemyksiä tietyistä elokuvista haukkuen niitä (perustellen). Lopputulos: minut haluttiin potkia pois tai muokata kirjoittamistani tai muuten vain haukkua lyttyyn. Toki se oma viestinikin oli aika tunteellinen ja suorastaan aloittelijamainen (olinhan vasta aloittanut), mutta kuitenkin asiassa pysyvä (virhe).

Tästä vain lisää suivaantuneena jatkoin toki ja päätin pitää demokraattisen yhteisön yksilön oikeuksia omalla esimerkilläni niin hyvin kuin mahdollista pystyssä. Kirjoitinkin kyseiselle foorumille seuranneet 6,5 vuotta tuhansia ja taas tuhansia viestejä keskiarvon ollessa pari viestiä päivässä. Aina asiallisesti, sielläkin uutta lisäten ja toki, kuten "hyvä keskustelija", mahdollisimman paljon haastaen. Lopputulos: eristäminen. Etenkin palstan mukafiksut vakkarit vittuilivat minulle järjestään, antaen rivien välissä ymmärtää ikävä sana: häivy. Itse en koskaan sortunut henkilökohtaisuuksiin. Paitsi aivan lopussa, kun puolustin erään toisen kirjoittajan oikeuksia, josta olen ylpeä. Tämä antoi syyn viikon banniin. Jatkoin kirjoittelua, ja parin viikon jälkeen iski toinen banni, josta tajusin vihdoin homman nimen. En kuulu näiden henkisesti matalaotsaisten joukkoon.

Minä, joka olin rikastuttanut palstan antia erinäisillä yleensä poikkeavilla mielipiteilläni, arvioillani ehkä sadoista elokuvista, ylipäänsä pitänyt usein single-handedly palstan aktiivisena, koska siitä pidin. Lopputuloksena minut karkotettiin taas, ollen sitä ennen käytännön eristyksissä eli netin kuritushuoneessa. Ts. minut ignoroitiin, viesteihini ei vastattu, tai jos vastattiin niin perustelematta ja ad hominemeilla. Voitin mm. palstan Jumala-väittelyt järjestään, koska argumentteihini ei joko vastattu tai kun vastattiin niin tunneperäisillä asiattomuuksilla (lapselllisuuksilla). Tätäkään ei osattu arvostaa vaikka yksinomaan minun keskusteluni jo tuottivat kyseisestä ketjusta palstan ylivoimaisesti kommentoiduimman.

En tiedä mitä muuta tuostakaan tapauksesta (juuri nyt) sanoisin. Minua ahdistaa suomalaisten tunnevammaisuus ja järjellisen sekä mielikuvituksellisen ajattelun ja sen ilmaisun köyhyys. Omassa perheessänikin olen tällä hetkellä jokin musta lammas vaikka olin jonkinlainen kiltti poika aiemmin. Perhana, kun ensin pelaat sääntöjen mukaan hiljaa oikeaoppisesti käyttäytyen ja parhaansa yrittäen, etkä saa paikkaasi. Sitten kun tajuat virheesi, oikaiset olemaan itsesi mukainen, rehellinen ja aikuisen suora ja mutkaton, et edelleenkään saa paikkaasi vaan sinut eristetään entistä pahemmin yksin hiljaiseen oloosi. Tuo ns. vituttaa käyttäen suomalaista ilmaisua. Tuollaistakaan en ennen ikinä todennut. Mutta nyt asiat ovat toisin. Sisarukseni elävät jonkinlaista keski- ja huippuluokkaista ideaaliaan. Minä olen valinnut hieman toisin, ja sekös heitä kadehdittaa ja korpeaa. Välillä tulee mitä kuuluuta ym., mutta viesteihin ja niiden asiasisältöihin ei kummemmin vastata saatika kuvareportteihini. No minä elän sitten elämääni ja annan muidenkin elää. Olenhan aivan helvetin liberaali tyyppi. Minä olin nuorena se, joka eli "kuten kuului" ja sisarukseni enemmän vähemmän elivät kuten "nuoren pitää" eli erinäisin seikkailuin. Sitten kun sain tarpeekseni kaikesta roskasta hapen pikkuhiljaa kokonaan loppuessa ja aloin elää omasta mielestäni, niin sisarukseni taas vajosivat perhesuhteisiinsa, työelämän paineisinsa ja ura- ym. haaveisiinsa. Minun matkaillessa elämääni omaan suuntaani, vapaampana, nauttivampana, hengittävämpänä... kaikesta jokseenkin irrallisena. Tämäkös sisaruksiani vituttaa. Siksipä he ovatkin minut eristäneet. Eivät kestä veljensä erikoisuutta. Minua tämä hieman jopa loukkaa, vaikka liberaalina itseäni pidänkin, ja keskityn jatkossa täysin omaan elämääni. En hyväksy epärehellistä epäaitoa selän takana vilkuilua... ja oikeastaan niiden ihmisten arvomaailmoja. Helvetti, ensimmäisenä uuteen kämppäänikin tullessa täytyy käydä eri huoneet läpi, tarkistaa elintasoni ja vertailla omaansa. Minua tuollainen pikkumaisuus ja suoraan sanoen inhimillinen tunneköyhyys tuppaa vituttamaan.

No siksi lähdinkin Aasiaan. Siellä ihmiset eivät nimittäin vituta! Osaavat toimia keskenään, jopa hymyilevät välillä ja ylipäänsä suhtautuvat ihmiseen kuin... ihmiseen. Samanlaisiahan hekin lopulta, eli henkilökohtainen kemia yms. ratkaisee ja suhdeleikki toimii vain eri muodossa (itse olen tässä suhteessa periaatteellinen, en välitä onko henkilö tuttu tai vieras vaan arvostan ihmistä sellaisenaan), omine heikkouksineen ja materialismeineen, mutta ero on siinä että heidän seurassaan ilmapiiri ei ole salaileva tai kyräilevä! Hallitsevat siis tunnepuolen aivan mestarillisesti. Tuota ihailen aivan suuresti. Että osataan toimia ihan järkisyiden mukaan käytännöllisesti seura valiten mutta kuitenkin tietyllä peruskunnioituksella TOISTA kohtaan. Ihastuttavaa.

Suomi ei keskustele. Ei välttämättä moni muukaan, mutta oma kokemus on Suomi. Suomalaiset ovat omassa ahdistuksessaan ikuisuuksiin asti hyllyviä todellisuusharhaisia ja tunnevammaisia teinejä.

Suomen virallinen lista

Suomalainen laji toki kiinnostuu aina listaamaan. Tämä on tietysti yksi tapa nauttia neuroosista.
Suomen lista, olisi järkevämpi nimi mutta siitä puuttuisi tosiasiallinen aspekti joka vahvistaa listan oikeellisuuden, moraalisuuden ja hyvätapaisuuden. Virallisuus, tuo keinotekoisuuden vahvistus, on olennaista.

Ykkösenä on syksyyn sattumalta satsannut Poets of the fall. Samoin Leonard Cohenin matalalta muriseva angsti vetoaa suomalaiseen ikuisen epätoivon mieleen. Hanhiniemi ja Kettunen ovat aivan samaa sarjaa, nostalgian lehtivihreää. Lenny Kravitzin roikkuminen kuudennella sijalla kertoo suomalaisten huonosta mausta. Kuten myös Kerkko Koskinen kollektiivi. Feminismi on iloinen asia ja vain naiset eturintamassa hoilaamassa voi tasa-arvosta nauttia täysin rinnoin. Sanalla sanoen mieltäni järkytti tämä: http://www.youtube.com/watch?v=FJ4c3GHzym4 Uskomattoman teini ulkoisesti musiikillinen taide. Sanoja eli sitä mitä ihmiset sanoo, kuuntelemallahan selviää totuus. Sanat ovat lapselliset, puhekieliset. Puhumattakaan siitä miten idea Tallinnan lautasta voi tulla mieleen; banaalissa Suomi-mielessä. Sinne viikonlopuksi juomaan ja laulunidea on valmis. Ei minkäänlaista ideatason oivallusta noin karussa jutussa. Naiset "tanssivat" laivan kannella ja alkoholistilta vaikuttava mies on puvussa jotta olisi jotain. Imo. Onko se musiikkivideo niin kovaa taidetta?

Eipä tuolta muuta irtoakaan.

Kuuntelin aina sunnuntaisin Radiomafiasta listaa, silloin kun siellä vielä oli enimmäkseen musiikkia jota pystyi kuuntelemaan ja listauskin oli toteutettu mielekkäästi, lieneekö koko listausta enää olemassakaan radioaallolla. 12-14 oli lounasaika, siihen sivuun hesari, joka oli vielä tuolloin 90-luvulla hyvinkin luettavissa, ja mahtava äidin valmistama kotiruoka leipineen maitoineen eli perunaa, usein kalaa ja sen sellaista. Slurps.

Kaiken maailman Guinnessin ennätykset ihan vain siksi että saadaan asioita pinoon ja pystyyn. Hyvä symboli muuten. Kuka pomppii kovimpaan perunoita halki on ykkönen, kuka toisiksi kovimpaan on kakkonen jne. On perunojen halkaisut ja pompintaliike kovasti hallinnassa, listattuna ja aina valmiina uudelleenjärjestettäväksi. Asiahan on takuulla viihdettä eli ei tässä sen vakavampaa. Kirjamuoto toki kovakantinen jotta virallisuus välittyy. Mutta kepeästi.