Suomalainen laji toki kiinnostuu aina listaamaan. Tämä on tietysti yksi tapa nauttia neuroosista.
Suomen lista, olisi järkevämpi nimi mutta siitä puuttuisi tosiasiallinen aspekti joka vahvistaa listan oikeellisuuden, moraalisuuden ja hyvätapaisuuden. Virallisuus, tuo keinotekoisuuden vahvistus, on olennaista.
Ykkösenä on syksyyn sattumalta satsannut Poets of the fall. Samoin Leonard Cohenin matalalta muriseva angsti vetoaa suomalaiseen ikuisen epätoivon mieleen. Hanhiniemi ja Kettunen ovat aivan samaa sarjaa, nostalgian lehtivihreää. Lenny Kravitzin roikkuminen kuudennella sijalla kertoo suomalaisten huonosta mausta. Kuten myös Kerkko Koskinen kollektiivi. Feminismi on iloinen asia ja vain naiset eturintamassa hoilaamassa voi tasa-arvosta nauttia täysin rinnoin. Sanalla sanoen mieltäni järkytti tämä: http://www.youtube.com/watch?v=FJ4c3GHzym4 Uskomattoman teini ulkoisesti musiikillinen taide. Sanoja eli sitä mitä ihmiset sanoo, kuuntelemallahan selviää totuus. Sanat ovat lapselliset, puhekieliset. Puhumattakaan siitä miten idea Tallinnan lautasta voi tulla mieleen; banaalissa Suomi-mielessä. Sinne viikonlopuksi juomaan ja laulunidea on valmis. Ei minkäänlaista ideatason oivallusta noin karussa jutussa. Naiset "tanssivat" laivan kannella ja alkoholistilta vaikuttava mies on puvussa jotta olisi jotain. Imo. Onko se musiikkivideo niin kovaa taidetta?
Eipä tuolta muuta irtoakaan.
Kuuntelin aina sunnuntaisin Radiomafiasta listaa, silloin kun siellä vielä oli enimmäkseen musiikkia jota pystyi kuuntelemaan ja listauskin oli toteutettu mielekkäästi, lieneekö koko listausta enää olemassakaan radioaallolla. 12-14 oli lounasaika, siihen sivuun hesari, joka oli vielä tuolloin 90-luvulla hyvinkin luettavissa, ja mahtava äidin valmistama kotiruoka leipineen maitoineen eli perunaa, usein kalaa ja sen sellaista. Slurps.
Kaiken maailman Guinnessin ennätykset ihan vain siksi että saadaan asioita pinoon ja pystyyn. Hyvä symboli muuten. Kuka pomppii kovimpaan perunoita halki on ykkönen, kuka toisiksi kovimpaan on kakkonen jne. On perunojen halkaisut ja pompintaliike kovasti hallinnassa, listattuna ja aina valmiina uudelleenjärjestettäväksi. Asiahan on takuulla viihdettä eli ei tässä sen vakavampaa. Kirjamuoto toki kovakantinen jotta virallisuus välittyy. Mutta kepeästi.
